4.

KEHTOLAULU

Ei hauku sukka.
Ei hauku pallo.
Ei hauku tyyny.
Ei hauku tassu.

5.

kuka
lastin takana
liik
     liik
liikkuu, liikahtaa, liikkuu

                             ehkä

Jaakko!

Voisiko olla Jaakko!

Ei.

              kuka nyt
mikä     tästä      nyt


valo, liike, auto, mies, koira hau!
kukakuka mikämitäkaikkea
tupakka sylki lumi pissa liuuu portaat
auto nainen purkkahau!


Mutta saattaa olla Jaakko!

6.

Minne menee luu?
Luu menee maahan.

Minne menee sukka?
Sukka menee
                    kenkään.

Minne menee auto?
Auto menee töihin.

Minne menee paikka?
Paikka jää tänne.

Minne menee hätä?
Hätä menee
          rauhoittumaan.

Morir non può’l mio core
E ucciderno vorrei poi che vi piace
Ma trar non si può furore
Dal petto vostr’ ove gran tempo giace,
Ed uccidendol’ io come desio,
So che morreste voi morend’ anch’io.

Sydämeni ei voi kuolla:
teitä miellyttääkseni tahdon tappaa sen,
mutta sitä ei voi repiä teidän rinnastanne,
jossa se on elänyt niin kauan;
jos tappaisin sen – kuten tahdon –
tiedän, että minun kuolemani olisi samalla myös teidän kuolemanne.

Lieta vivo e contenta dapoi ch’il mio bel
                                                             Sole
Mi mostra chiara raggi come suole.
Ma così mi tormenta s’io lo veggio sparire,
Che più tosta vorrei sempre morire.

Elän onnellisena ja tyytyväisenä niin kauan kuin ihana Aurinkoni näyttää minulle
                                       kirkkaat säteensä.
Vaan niin kärsin, kun näen Auringon
                                             himmenevän,
että tahtoisin silloin aina välittömästi kuolla

Per pianto la mia carne si distilla
si com’al sol la neve
o com’al vento si disfa la nebbia,
ne so che far mi debbia ;
hor pensat’al mio mal qual’esser deve

Lihani sulaa itkuun
kuin lumi auringossa
tai tuuleen haihtuva sumu,
enkä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä;
ajattele nyt, millaisia tuskani mahtavat olla.

Can she excuse my wrongs with Virtue’s cloak?
Shall I call her good when she proves unkind?
Are those clear fires which vanish into smoke?
Must I praise the leaves where no fruit I find?

No, no: where shadows do for bodies stand,
Thou may’st be abus’d if thy sight be dim.
Cold love is like to words written on sand,
Or to bubbles which on the water swim.

Wilt thou be thus abused still,
Seeing that she will right thee never?
If thou canst not o’ercome her will
The love will be thus fruitless ever.

Was I so base, that I might not aspire
Unto those high joys which she holds from me?
As they are high, so high is my desire:
If she this deny, what can granted be?

If she will yield to that which reason is,
It is Reason’s will that Love should be just.
Dear make me happy still by granting this,
Or cut off delays if that die I must. Better a thousand times to die,
Than for to live thus still tormented:
Dear, but remember it was I
Who for thy sake did die contended.

Voiko hän kohdella minua huonosti Hyveen varjolla? Pidänkö häntä hyvänä, vaikka hän on minulle penseä? Noinko kirkkaat liekit katoavat savuun? Ihailenko pelkkiä lehtiä, kun puu ei kanna hedelmää?

Ei suinkaan – sillä siellä, missä näkyy vain varjoja,
sinua saatetaan puijata, jos näkösi on sumentunut.
Kylmä rakkaus on kuin sanat, jotka on kirjoitettu hiekalle tai veden pinnalla kelluville kuplille.

Yhäkö annat huijata itseäsi,
vaikka näet, että hän ei koskaan sinua hyväksy?
Jos et pysty hänen tahtoaan voittamaan,
rakkaus jää ikuisesti hedelmättömäksi.

Olenko niin alhainen, etten saisi tavoitella noita
suuria iloja, joita hän pitää ulottumattomissani?
Yhtä suuri on myös haluni: jos hän tämän minulta
kieltää, mitä minulle on jäljellä?

Jos hän myöntyy järkiratkaisuun, on Järjen tahto, että Rakkaus on oikeudenmukainen.
Rakas, ilahduta ja suo tämä minulle, tai muutoin hylkää viivyttelemättä, jos osani on kuolla. On parempi kuolla tuhat kertaa,
kuin elää näin jatkuvassa tuskassa:
Rakkaani, muistathan sitten, että minä
kuolin autuaana puolestasi.

Sorrow, stay, lend true repentant tears
to a woeful, wretched wight,
Hence, Despair, with thy tormenting fears:
O do not my poor heart affright.
Pity, help now or never,
Mark me not to endless pain,
Alas, I am condemned ever,
No hope, no help there doth remain,
But down, down I fall
And arise I never shall.

Murhe, jää; anna katuvaiset kyyneleet
säälittävälle, surkealle olennolle.
Häivy tiehesi, Epätoivo, raastavine pelkoinesi:
älä pelottele sydänparkaani.
Sääli, auta nyt tai ei koskaan,
älä jätä minua loputtomaan tuskaan.
Voi, olen ikuisesti kirottu,
ei toivoa, ei apua ole jäljellä.
Alas, alas putoan,
ja nouse en enää koskaan.

Unquiet thoughts your civil slaughter stint,
and wrap your wrongs within a pensive heart:
and you my tongue that makes my mouth a mint,
and stamps my thoughts to coin them words by art,
Be still: for if you ever do the like,
I’ll cut the string that makes the hammer strike.

But what can stay my thoughts they may not start,
or put my tongue in durance for to die?
When as these eyes, the keys of mouth and heart,
Open the lock where all my love doth lie;
I’ll seal them up within their lids for ever:
So thoughts and words and looks shall die together.

How shall I then gaze on my mistress’ eyes?
My thoughts must have some vent: else heart will break.
My tongue would rust as in my mouth it lies,
If eyes and thoughts were free, and that not speak.
Speak then, and tell the passions of desire;
Which turns mine eyes to floods, my thoughts to fire.

Rauhattomat ajatukset, heretkää raatelemasta mieltäni ja kätkekää vääryytenne mietteliääseen sydämeen:
ja sinä, kieleni, joka saatat suuni puhumaan taukoamatta ja taot ajatuksiini taidokkaita sanoja –
vaikene, sillä jos vielä jatkat,
leikkaan poikki langan, joka pitää vasaran liikkeessä.

Mutta mikä voi seisauttaa ajatukseni, jotta ne eivät [taas] aloita, tai saa kieleni kärsimään kuolemaa?
Kun nämä silmät – suun ja sydämen avaimet –
avaavat lukon, jonka takana kaikki rakkauteni on,
sinetöin ne silmäluomien alle ikuisesti,
jotta ajatukset, sanat ja katseet kuolevat yhdessä.

Vaan kuinka silloin katsoa rakastettuani silmiin?
Ajatuksillani on oltava ulospääsy – muuten sydän särkyy.
Kieleni ruostuisi kun suussani se vain makaisi,
jos silmät ja ajatukset olisivat vapaita, vaan se ei puhuisi.
Siispä puhu, ja kerro intohimon liikahduksista,
jotka muuttavat silmäni kyyneltulviksi, ajatukseni tuleksi.

suomennokset Tuuli Lindeberg