Taiteellinen johtaja Jan Söderblom toivottaa tervetulleeksi konsertteihin

Paljon on vettä virrannut Inkoonjoen siltojen ali sen jälkeen kun makaaberi Kuolemantanssimaalaus ilmestyi Inkoon kirkon kiviseinään 1500-luvulla. Maalaus on todistus kylän vahvoista kansainvälisistä yhteyksistä keskiajalla, sillä samanlaisia kirkkomaalauksia on nähtävissä ainoastaan Suomenlahden eteläpuolella. Siksi onkin erityisen ilahduttavaa saada kuunnella virolaisen Hortus Musicus -yhtyeen esittävän tulkintaansa Carmina Buranasta, erikoisesta 1100-luvulta peräisin olevasta runokokoelmasta Codex Buranuksesta, joka löydettiin vuonna 1803 Benediktbeuernin luostarista.

Inkoon seinämaalaus ja runot voivat antaa meille aavistuksen siitä, millaista elämä oli niiden syntyaikaan: Fortunan onnenpyörä näyttää sattumanvaraisesti heittävän palkintonsa ja vievän hautaan niin rikkaan kuin köyhänkin ilman erottelua. Meidän näkökulmastamme näyttää siltä, että ilman inhimillistä oikeusjärjestelmää ja luotettavaa lääkitystä elämän on täytynyt olla jatkuvaa pelkoa ja kaaosta. Mutta voimme hetken miettiä mikä ei ole muuttunut. Mikä antaa myös meille eniten onnea ja eniten surua? Milloin tunnemme kiitollisuutta, mikä meidät raivostuttaa? Kaikesta nykyaikaisesta tieteestä ja teknologiasta huolimatta, luulen, että meillä on enemmän yhteistä keskiaikaisten kohtalotoveriemme kanssa, kuin mitä luulisi. Meillä on samat inhimilliset ja biologiset tarpeet kuin heillä, ja ehkä me jopa voisimme oppia jotakin heidän elämänasenteestaan? Kuten jo roomalainen runoilija Horatius meitä kehotti: Carpe diem quam minimum credula prospero. (Tartu hetkeen, luota huomiseen mahdollisimman vähän.)

Kaikilla tämän vuoden konserteilla on jonkinlainen yhteys kirkon seinämaalaukseen. Kuolemantanssitematiikka on kaikkina aikoina inspiroinut runoilijoita, taiteilijoita ja säveltäjiä. Voitte valita nautitteko musiikista sellaisenaan, vai antaudutteko ehkä rohkeasti kokeilemaan iloista, lohduttavaa, makaaberia tanssia?